Maastokatselmus 23.4.2014
Mane soitteli eilisiltana, jotta lähtiskö se ratamestari katselmoimaan Hisukisojen lähtöpaikkaa. No pakkohan se oli kun Lähtöpaikan "piälysmies" Savilaakson Jarmokin oli lähdössä. Pikku jäynä oli mielessä, jotta kävelytetäämpä Jarkkaa pikkasen. Taijettiin siittä Manen kanssa vähän niinku sopiakkin ja tekeehän se itellekkin hyvää. Tulkoon tämä nyt paljastettua Jarmollekin, kun siittä tuli ihan kiva lenkki hyvässä seurassa, tästä tarinaa.
Niin sitä mentiin, Mane tuli hakemaan ennen auringon nousua, aamulla aikaisin siinä varttia vaille 10. Koukattiin Jarkka Niemeläntörmältä kyytiin ja ihan aikataulussa. Mennessä jo päästiin muistelee vanhoja kun Jaana oli kaivanut vanhan valokuvan 70-luvulta, missä nuoripari Hanhela perheineen poseerasi hienon telttavaununsa edessä. Sattuipa niin että olittin kaikki oltu samalla reissulla, mistä Jarmo intoitui kertomaan että taisi olla aluieden yhteisleiri kyseessä ja niille oli mukava mennä kun ne lapin tytötkin oli tulossa... ei ihan kaikkea tässä kerrota... Annoin kuvan Manelle ja kaivoin toisen, jossa luultavastikkin ollaan kaikki samassa kuvassa ja se vaunutelttakin. Kyllä met muut kateltiin silloin huuli mytryssä kun Mane kurvas peräkärryteltan kanssa pihaan ja käänsi teltan pystyyn. Met kun nukuttiin vain normiteltassa, sellaisessa oranssi-keltaisessa harjateltassa. Niitä peräkärry vaunutelttoja en kyllä ole nähyt enää vuosikymmeniin, mutta silloin tällöin noita sen aikaisia telttoja kylläkin.
Historia jätettiin taakse ja saavuttiin kohti Hanhiperää. On se jännää kun alkuasukas tuntee ja tietää joka talon ja monta tarinaa, niitä on kiva kuunnella. Kuvannollisesti kurvattiin suoraan lähtöpaikalle peilikirkaalla jäällä. Mane kertoi että lähtöpaikan tilanomistaja oli kovia hiihtomiehiä. Ei ehditty kun ovet Citikasta avata niin sieltähän Saarelan Timppa jo asteli vastaan ja toivotti meidät iloisesti tervetulleeksi. Ensimmäinen yllätys meitä odotti jo lähtöpaikalla. Lunta on lähes tarpeeksi vieläkin, vaikka ne on muualta lähiseudulta jo sulaneetkin joukukuun vesisateiden takia.
Lähtö on aivan "Ispinäpellon" vieressä, mitä se sitten tarkoittaakkaan. Lähtö oli tässä vaiheessa ok --> katselmoimaan maastoa ja ura suunnitelmia. Laitetaanko alakuvan ura katkoviivalla vai yhtenäisellä? Mahtuu niin levee ura, jotta tulee yhtenäisellä viivalla.
Seuraavaksi päästiin tutustumaan Hanhiperän pururadan historiaan ja miksi siitä tuli tämmönen. Niin tai näin niin taitaa kuvan otto hetkellä olla Haukiputaan parahaassa kunnossa oleva purtsi.
Muutamien mutkien, Jarkan kävelyttämisen ja tarinoiden jälkeen päästiin tutustumaan katkoviivaurastoon. Osa urastosta on jo kertaalleen ajettu ja kestävyyden puolesta jopa kisakunnossa.
Se millä saadaan lenkille pituutta on hyvät jutut + kunnon pulla kaffeet. Lähtöpaikantilan isäntä pyysi meijät vielä raataamaan ja juttuahan riittä kun entiset kilpakumppanit pääsee samaan pöytää. Jarkka lupaili että turinointi jatkuu muisteloiden merkeissä.... mutta myöhemmin! Jarkalla on kuulma tallessa monta laatikollista vanhoja tuloksia --> saattaa muutama sankaritarina vielä muuttua, oi jospa saisi olla mukana!
