85-vuotias Vilma Höglund näyttää mallia nuoremmille

Ollapa tuossa kunnossa 85-vuotiaana! Tai edes nuorempana. Siis sellaisessa kunnossa, kuin Vilma Höglund, jota suunnistuskärpänen on puraissut ja kovaa.

Ei uskoisi, että viikko ennen haastattelua silloin vielä 84-vuotias Höglund oli petipotilaana. Ja nyt menee polkka poikineen Heiton Vierivien Kivien kuntotansseissa!

"Hyvä pohjakunto, eihän sitä muuten tällä tavalla riehuisi. Aina olen lähtenyt ja sitä sanonut nuoremmille, että pitää lähteä."

Hiihto vei 7-vuotiaan Vilma-tyttösen mukanaan kouluaikana, kunnes Mikkosen Antero vei suunnistamaan. Sen jälkeen liikkuminen noudatti vuosirytmiä: kesällä suunnistusta, talvella hiihtoa. Ensin jäi pois kilpahiihto, sitten hiihtokin. Mutta ei suunnistus, ei viiteenkymmeneen vuoteen, tuskin koskaan.

"Suunnistajat on niin ihania. Harvoilta Oulurasteilta olin viime kesänäkään pois ja Kainuun rastiviikot, sinne pitää päästä. Miksikö? Siellä on neljät kilpailut viikossa. Vaikka kilpailu ei olekaan niin tärkeää, tärkeämpää on löytää rastit ja löytää maaliin."

Pateniemen Vesa oli Vilma Höglundin ensimmäinen seura, toinen Haukiputaan Heitto.

"Minut houkuteltiin Heittoon, että saadaan viestiporukka. Ainoana minä olen siitä porukasta enää suunnistamassa."

Venlojen viestissä tuli aikanaan täydennettyä parikymppisten porukkaa. Mutta niin tuli tehtyä myös porukan paras aika.

Entä sitten tanssi? Kun syntymäpäiväkahvitkin piti järjestää sunnuntaina 19. helmikuuta sen mukaan, että päivätansseista ehtii. Ja syntymäpäivähaastattelu tehtiin kuntotanssien väliajalla. Kaiken lisäksi tämä Oulun Tuirassa asuva tanssija polkaisee paikalle yleensä pyörällä.

"Vaan se! Ainakin kaksi kertaa viikossa käyn, Koskelankylän Valolla ja kesällä Hietasaaressa. Nyt kun oli vähän paussia, niin kyllä on kyselty, missä olet", kertoo suorasukainen ja turhia pingottamaton Höglund.

Viime kesänä hänelle asennettiin sydämentahdistin muttei mennyt kuukauttakaan, kun hän jo osallistui Kainuun rastiviikoille. Urheilua on energisellä naisella takanapäin kovasti ja monenlaisia muistoja.

"Enemmän kuin puolet on mukavia muistoja. En antaisi mitään poiskaan."

Teksti ja kuva: Tinja Repo