Sporttiklubilaisten vaellusmatka Alpeille

 Sporttiklubin vaellusmatka Alpeille

Sporttiklubin viisi reipasta vaeltajaa oli mukana You Travelin järjestämällä vaellusmatkalla Saksaan ja Itävaltaan, Hochkönig-vuoren lähelle elokuun lopussa. Ryhmään kuului 13 vaeltajaa + opas Sari Haywood, sporttiklubista olivat mukana Sirpa Kuokkanen, Leena Pätäri, Jussi Krankka, Tuomo Annala ja Terttu Peltoniemi, joka kokosi tämän jutun.

Lauantaina saavuimme helteiseen Muncheniin ja jatkoimme siitä minibussilla Königsseehen. Siitä teimme rengasmatkan Itävallan puolelle ja saavuimme perjantai-iltana takaisin Königsseehen. Välillä menimme takseilla vaellusreitille, välillä lähdimme kävelemään suoraan hotellilta.

Aluksi kuljimme Berchtesgadenin kansallispuistossa Itävallan rajan yli. Matkalla näimme vuoria ja kauniita alppimaisemia sekä uskomattoman Seisenbergklammin rotkon, jossa Weissbachin joki muodosti mahtavia koskia ja putouksia yli kilometrin matkalla.

Toisena päivänä kiipesimme jo lähes 1800 metriin peläten vähän, että saavuttaako ukonilma meidät. Kyllähän se loppumatkasta saavuttikin, isoja rakeita tuli niskaan oikein kunnolla. Edellisen illan ukonilman näytöstä ei kukaan ollut Suomessa kokenut.

Kolmantena päivänä näimme Hochkönigin, 2941 m, ja ympäröivien vuorten komeat silhuetit. Ilma alkoi olla taas helteinen. Yövyimme 1500 metrissä idyllisessä Arthurhaus-hotellissa. Sieltä laskeuduimme seuraavana päivänä Salzach-joen laaksoon Werfeniin ja jatkoimme junalla Gollingin kylään.

Torstain vapaapäivän monet viettivät Salzburgissa (vain 45 min junamatka), me teimme 12 km:n kävelyretken läheiselle, upealle vesiputoukselle sekä kauniille alppijävelle, Bluntausee'lle.

Viimeisen päivän vaellus oli pisin ja rankin n. 20 km vaellusta, 1350 m nousua ja 750 m laskua, korkein kohta oli n. 1850 metrissä. Haastetta lisäsi se, että melkein koko matkan satoi vettä ja ylhäällä puurajan yläpuolella tuuli voimakkaasti. Oli kyllä onni, ettei vilustuttu. Muiden päivien matkat olivat 13 – 16 km ja nousua tai laskua oli lähes 1000 m. Kahta sadepäivää lukuunottamatta ilma oli lämmin, jopa helteinen.

Vaellusreitit olivat vaihtelevia; polkuja, hiekkateitä ja vähän asfalttiakin. Sade aiheutti liukastumisvaaran jyrkillä poluilla ja lehmien luikumiinat toivat oman lisänsä. Niistäkin selvittiin vain yhdellä kaatumisella, eikä muutenkaan sattunut haavereita yhtä hiertymää lukuunottamatta. Lehmien vuoksi oli paljon aitoja ja niissä erilaisia portteja, joissakin piti kiivetä portaita ylös ja toisia alas; toisissa taas oli hyvin tiukka mutka. Reitit olivat hyvin merkittyjä.

Matkan hintaan sisältyi hotelliaamiainen sekä päivällinen, paitsi vapaapäivän iltana. Ruoka oli oikein hyvää ja olutkin; monille uusi tuttavuus Radler, jossa oli oluen lisäksi vichyä tai vastaavaa. Kolmessa hotellissa oli, yllätys, yllätys ihan kunnon sauna, se sopi suomalaisille hyvin.

Matka oli hyvin organisoitu, ei tarvinnut itse huolehtia reittien valinnoista, ruokailuista yms. Lounaat syötiin yleensä matkan varrella olevissa majataloissa. Tästä saimme kivoja ideoita ja intoa järjestää seuraavaa vaellus- tai hiihtomatkaa Alpeille.