Suunnistuskoulu meni metsään

Vankan kahden kerran kokemuksella Joonas Huttu, 7 vuotta, löytää rastit kuin kokeneemmat konsanaan. Heiton Hippo-suunnistuskouluun osallistuva poika kiersi keskiviikkona Virpiniemen noin kilometrin mittaisen radan äitinsä kanssa.

”Ihan helposti löytyi. Märissä ojissa hyppiminen onkin mukavampaa kuin rastien löytäminen. Ja nyt oli liikaa sääskiä”, kuuluu analyysi kierretyn radan jälkeen.

Paristakymmenestä suunnistuskoululaisesta noin puolet on tänä keväänä aloittaneita, puolet kokeneempia. Suurin osa on mukana vanhempien tai koko perheen kanssa.

”Suunnistus lähtee monesti vanhemmista, jotka ovat itse harrastaneet lajia”, ohjaaja Keijo Nuutinen vahvistaa.

Alkuunsa opetellaan perusjuttuja, kuten karttamerkkejä, mittakaavaa ja matkan määritystä maastossa. ”Kompassiakin on katsottu mutta alussa pyritään siihen, että kartta on ensin hallussa”, Nuutinen kertoo. Kierretyn radan jälkeen on ollut tapana vielä porukalla analysoida senkertaista reittiä.

Kun tarkkuus, varmuus ja lukutaito riittävät, ovat Oulurastit luonnollinen jatko suunnistuskoululle. ”Rastireittiradan voi kävellä valkoista nauhaa seuraten mutta aika pian lapset huomaavat, että jostain kohdasta kannattaakin oikaista”, Nuutinen kuvaa.

Hippo-suunnistuskoulun järjestävät yhdessä alueen suunnistusseurat SK Pohjantähti, Oulunsalon Vasama, Oulun Tarmo ja Haukiputaan Heitto. Metsään voi lähteä yksin tai yhdessä ja ratoja on muutamia eritasoisia. Osallistumisesta saa leiman Hippo-passiin ja aktiivisuudesta palkitaan. Kausi päättyy syyskuussa.

Teksti ja kuvat: Tinja Repo