Vammaisurheilun merkitys kasvaa

24.3.2014

Jukka Ukkola

Seuran puheenjohtaja Jukka Ukkolan kolumni paralympialaisten jälkimainingeissa.


Asenteet vammaisurheilua kohtaan ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet entistä positiivisemmiksi ja viimevuosina tämä kehitys on ollut erityisen myönteistä. Viimeistään Lontoon olympianäyttämöillä pidetyt paralympialaiset synnyttivät kansainvälisesti ja kotimaassakin todellisen buumin, missä vammaisurheilun saama huomio, niin mediassa kuin tavallisten urheilua seuraavien kansalaistenkin keskuudessa, nousi aivan uudelle tasolle. Paralympiamitalistit nousivat urheilusankareiksi urheilusankareiden joukkoon, vai nousivatko? Vielä tuo arvostus ei ole aivan ns. terveiden urheilijoiden tasolla, mutta toivottavasti tuo tilanne korjaantuu pikaisesti. 

Sotshin olympialaisten jälkeen pidetyt paralympialaiset eivät tehneet tässä positiivisessa kehityksessä poikkeusta. Kisat saatiin viedä läpi erinomaisissa puitteissa. Näistä puitteista oli saatu hyvät arviot jo olympialaisten aikana ja sama järjestelyjen toimivuus sai parakisoissa jatkoa. Vaikka kisoja varjostikin Ukrainan ja Venäjän kiristynyt tilanne Krimillä, ei se näkynyt itse kisoissa mitenkään. Tunnelma urheilijoiden keskuudessa ja kisakatsomoissa oli erinomainen ja se välittyi varmasti myös kotikatsomoihin saakka. Urheilun kansoja yhdistävästä voimasta sai erinomaisen kuvan mm. siitä, miten kaikkia urheilijoita kansallisuudesta riippumatta kannustettiin ja miten venäläiset katsomoissa kannustivat ukrainalaisia urheilijoita kuin omiaan.

Monissa erilaisissa urheilukilpailuissa mukana olleena, paralympialaisista välittyi erityinen yhteisöllisyyden ja ystävällisyyden tunne ja henki. Eri maiden johtavat poliitikot ja ministerit sekä kuningashuoneiden edustajat boikotoivat ymmärrettävästi kisoja, koska eivät osallistumisellaan halunneet antaa mahdollista signaalia Venäjän Krimin toimien hyväksymisestä.

Sen sijaan ihmetystä herätti se, että Suomen Olympiakomitean ja huippu-urheiluyksikön johto loisti poissaolollaan koko kisojen ajan! Tilanteesta herää väkisinkin kysymys, mikä on vammaishuippu-urheilun asema suomalaisessa huippu-urheilussa ja huippu-urheiluamme luotsaavien johtajien arvomaailmassa?Paralympialaisilla on valtava merkitys koko venäläisen yhteiskunnan ja sen kansalaisten käsityksiin vammaisista. Kisojen avajaisissa Kansainvälisen Paralympiakomitean (IPC) puheenjohtaja Sir Philip Craven toi esiin tilanteen 34 vuoden takaa, jolloin silloinen Neuvostoliitto kieltäytyi järjestämästä paralympialaisia vuoden 1980 olympialaisten yhteyteen.
Kun olympialaiset seitsemän vuotta sitten myönnettiin Sotshiin, Venäjän järjestettäviksi, oli suhtautuminen paralympialaisten järjestämiseen kokonaan toinen. Muutos on ollut valtava ja suuri muutos Venäjällä suhteessa esteettömyyteen, vammaisiin ja vammaisurheiluun on vasta tulossa.

Rakennetun ympäristön esteettömyys ei ole keneltäkään pois, päinvastoin. Esteettömyys helpottaa ja mahdollistaa kaikkien tiloja käyttävien sujuvan toiminnan. Tämä todellakin oli otettu huomioon kisojen suorituspaikoilla ja ympäristössä. Pyörätuoleilla ja muilla apuvälineillä liikkuvien urheilijoiden ja kisaturistien oli mahdollista urheilla ja liikkua alueella ja kisapaikoilla ongelmitta. Tämä on luonnollisesti tilanne, mihin kaikessa rakentamisessa tulisi pyrkiä ja missä meillä Suomessakin on vielä paljon parannettavaa.

Kisoja seuratessa täytyi vain ihmetellä näiden urheilijoiden suorituksia ja heidän elämänasennettaan. Ihmetystä ja kunnioitusta näitä urheilusuorituksia kohtaan lisäsi entisestään se, kun kuuli usein koskettaviakin tarinoita näiden urheilijoiden taustoilta.  Vakavien onnettomuuksien tai sairauksien ei ole annettu asettaa esteitä elämälle ja urheilemiselle. He kaikki olivat tuon kisan jo voittaneet ja voittajia he olivat toistamiseen kun olivat raivanneet tiensä maansa edustajiksi paralympialaisiin. Ehkä kisojen upea henki kumpuaa juuri tuosta asenteesta, mikä näillä kaikilla osallistujilla urheilemiseen ja ennen kaikkea elämäänsä on. Kun kaikki ovat jo ainakin kaksinkertaisia voittajia, tunnelma on aika välitön ja sen voi aistia. Urheilun suola tulee sen ennakoimattomuudesta, kilpailusta itseään ja toisia kanssakilpailijoita vastaan. Tämä ei jäänyt epäselväksi näissäkään kisoissa, missä huippu-urheilijat mittasivat taitojaan ja kestävyyttään toisiaan vastaan.


 

Kirjoittaja on valtion liikuntaneuvoston jäsen, sen erityisryhmien liikunnan jaoston puheenjohtaja ja TUL:n 1. varapuheenjohtaja. Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Happihyppely-sarjassa, jossa liikuntapolitiikan huippuasiantuntijat kirjoittavat joka viikko.