Vammaisurheilun merkitys kasvaa
24.3.2014
Seuran puheenjohtaja Jukka Ukkolan kolumni paralympialaisten jälkimainingeissa.
Asenteet vammaisurheilua kohtaan ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet entistä positiivisemmiksi ja viimevuosina tämä kehitys on ollut erityisen myönteistä. Viimeistään Lontoon olympianäyttämöillä pidetyt paralympialaiset synnyttivät kansainvälisesti ja kotimaassakin todellisen buumin, missä vammaisurheilun saama huomio, niin mediassa kuin tavallisten urheilua seuraavien kansalaistenkin keskuudessa, nousi aivan uudelle tasolle. Paralympiamitalistit nousivat urheilusankareiksi urheilusankareiden joukkoon, vai nousivatko? Vielä tuo arvostus ei ole aivan ns. terveiden urheilijoiden tasolla, mutta toivottavasti tuo tilanne korjaantuu pikaisesti.
Monissa erilaisissa urheilukilpailuissa mukana olleena, paralympialaisista välittyi erityinen yhteisöllisyyden ja ystävällisyyden tunne ja henki. Eri maiden johtavat poliitikot ja ministerit sekä kuningashuoneiden edustajat boikotoivat ymmärrettävästi kisoja, koska eivät osallistumisellaan halunneet antaa mahdollista signaalia Venäjän Krimin toimien hyväksymisestä.
Sen sijaan ihmetystä herätti se, että Suomen Olympiakomitean ja huippu-urheiluyksikön johto loisti poissaolollaan koko kisojen ajan! Tilanteesta herää väkisinkin kysymys, mikä on vammaishuippu-urheilun asema suomalaisessa huippu-urheilussa ja huippu-urheiluamme luotsaavien johtajien arvomaailmassa?Paralympialaisilla on valtava merkitys koko venäläisen yhteiskunnan ja sen kansalaisten käsityksiin vammaisista. Kisojen avajaisissa Kansainvälisen Paralympiakomitean (IPC) puheenjohtaja Sir Philip Craven toi esiin tilanteen 34 vuoden takaa, jolloin silloinen Neuvostoliitto kieltäytyi järjestämästä paralympialaisia vuoden 1980 olympialaisten yhteyteen.
Kun olympialaiset seitsemän vuotta sitten myönnettiin Sotshiin, Venäjän järjestettäviksi, oli suhtautuminen paralympialaisten järjestämiseen kokonaan toinen. Muutos on ollut valtava ja suuri muutos Venäjällä suhteessa esteettömyyteen, vammaisiin ja vammaisurheiluun on vasta tulossa.
Rakennetun ympäristön esteettömyys ei ole keneltäkään pois, päinvastoin. Esteettömyys helpottaa ja mahdollistaa kaikkien tiloja käyttävien sujuvan toiminnan. Tämä todellakin oli otettu huomioon kisojen suorituspaikoilla ja ympäristössä. Pyörätuoleilla ja muilla apuvälineillä liikkuvien urheilijoiden ja kisaturistien oli mahdollista urheilla ja liikkua alueella ja kisapaikoilla ongelmitta. Tämä on luonnollisesti tilanne, mihin kaikessa rakentamisessa tulisi pyrkiä ja missä meillä Suomessakin on vielä paljon parannettavaa.
Kisoja seuratessa täytyi vain ihmetellä näiden urheilijoiden suorituksia ja heidän elämänasennettaan. Ihmetystä ja kunnioitusta näitä urheilusuorituksia kohtaan lisäsi entisestään se, kun kuuli usein koskettaviakin tarinoita näiden urheilijoiden taustoilta. Vakavien onnettomuuksien tai sairauksien ei ole annettu asettaa esteitä elämälle ja urheilemiselle. He kaikki olivat tuon kisan jo voittaneet ja voittajia he olivat toistamiseen kun olivat raivanneet tiensä maansa edustajiksi paralympialaisiin. Ehkä kisojen upea henki kumpuaa juuri tuosta asenteesta, mikä näillä kaikilla osallistujilla urheilemiseen ja ennen kaikkea elämäänsä on. Kun kaikki ovat jo ainakin kaksinkertaisia voittajia, tunnelma on aika välitön ja sen voi aistia. Urheilun suola tulee sen ennakoimattomuudesta, kilpailusta itseään ja toisia kanssakilpailijoita vastaan. Tämä ei jäänyt epäselväksi näissäkään kisoissa, missä huippu-urheilijat mittasivat taitojaan ja kestävyyttään toisiaan vastaan.